Piirakkaapiirakkaapiirakkaa

Moikkelis!

 

Nyt kesästä on leipominen jäänyt vähän vähemmälle, tuntuu että aika ei vaan riitä! Varsinkin nyt kun viimeviikot oon ollut töissä ja kun työpäivä kestää 8-16 ja kun pyörällä liikkuu niin on kotoa pois 7-17, loppuu kertakaikkisesti tunnit päivästä! Pikkusen oon onneks kuitenkin saanut aikaan.

Alkukesästä raparperien kulta-aikaan tuli tehtyä pari kertaa raparperipiirakkaa reseptillä, jonka oon perinyt mun mummilta. Tämä resepti on saanut paljon kehuja ja resepti sopii käytettäväksi niin raparperien, marjojen kuin vaikkapa omenoidenkin kanssa. Mausteiden kanssa voi myös leikkiä: raparperin kanssa sopii hyvin yhteen sitruuna, mustikoiden kanssa vanilja ja omenoiden kanssa kaneli. Juurikin pari päivää sitten serkku soitti tätä reseptiä käytettäväksi mustikkapiirakkaan ja kuulemma tosihyvää tuli ;) Saatoin julkaista tämän tänne jo aikaisemminkin, mutta tässä se on jokatapauksessa uudestaan! Piimänvihaajille tiedoksi: vaikka reseptiin tulee piimää, sitä ei huomaa mausta vaan se tuo ainoastaan kuohkean rakenteen piiraalle.

Huom. Terveellisemmän reseptistä saa kun käyttää margariinia rasvana ja rasvatonta piimää.

 

Raparperipiirakka mummin tapaan:

200g rasvaa

4 lasillista (n. 2dl) vehnäjauhoja

2 lasillista sokeria

1tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

1 (reilu) lasillinen piimää

1 muna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata rasva ja sekota kuivien aineiden joukkoon. Ota tätä muruseosta talteen 1 lasillinen. Sekoita jäljelle jääneeseen muruseokseen muna ja piimä. Levitä seos pellille ja ripottele raparperit päälle. Sirottele raparperejen päälle n. 1-2rkl sokeria sekä muruseos. Paista 200 asteessa n. 30min. Helppoa kuin heinän teko ;)

Meinas tossa kesäkuun alussa iskeä pieni paniikki kun yhtenä perjantai-iltana mummi soitti, että huomenna lauantaina olisi tulossa vieraita ja heille pitäisi valmistaa kaksi suolaista piirakkaa. Eihän siinä vielä mitään, mutta piirakoiden piti olla laktoosittomia ja gluteiinittomia! Siinä meinasi melkein mennä jauhopeukalo keskelle kämmentä, mutta ei onneksi kuitenkaan. Päädyin tekemään lihaa sisältävän kinkku-juustopiiraan sekä kasvispiiraan että löytyisi jotain kaikille. Pohjan tein samanlaisena molempiin piiraisiin.

Pohja (1kpl):

100g voita/margariinia (laktoositon)

2dl luontaisesti gluteiinitonta jauhoseosta

1/4 tl suolaa

2 rkl kylmää vettä

½ dl juustoraastetta (laktoositon)

Nypi huoneenlämpöinen rasva, jauhot ja suola muruseokseksi. Lisää joukkoon vesi ja juustoraaste ja sekoita käsin tasaiseksi. Voitele piirakkavuoka ja jauhota se gluteiinittomalla jauhoseoksella. Painele taikina vuuan pohjalle ja reunoille ja esipaista 200 asteessa 10 minuuttia.

Kasvistäyte:

n. 100g purjoa
1 paprika
n. 25 kirsikkatomaattia
150 g yrttituorejuustoa (laktoositon)
¾ dl ruokakermaa (laktoositon)
3 munaa
3 tl luontaisesti gluteiinitonta jauhoseosta
3 dl juustoraastetta (laktoositon, esim emmental)
0,5 tl mustapippuria
silputtuna tuoreita yrttejä esim. persiljaa ja timjamia
ripaus chilijauhetta
½ tl aromisuolaa

Pilko purjo pieneksi ja kuutioi paprika. Kuullota molempia pienessä määrässä öljyä pannulla. Sekoita keskenään kerma ja tuorejuusto. Lisää joukkoon munat, juusto ja mausteet. Leikkaa kirsikkatomaateista n. 12 neljään osaan ja sekoita kermaseoksen joukkoon. Lisää seokseen myös kuullotetut sipuli ja paprika. Levitä esipaistetun pohjan päälle ja paista 20-25min 200 asteisessa uunissa. Koristele hieman jäähtyneenä ylijääneillä kirsikkatomaateilla ja ruohosipulisilpulla.

Kinkkutäyte:

n. 100g purjoa

1 punainen paprika

200g saunapalvikinkkua

½ dl tuoretta persiljaa

½ dl tuoretta timjamia

3 dl juustoraastetta (laktoositon, esim emmental)

3 munaa

2 dl ruokakermaa

1 dl maitoa

1 tl suolaa

½ tl mustapippuria

Pilko purjo pieneksi. Ota paprikasta 6 kpl "rengasviipaletta" ja kuutioi loppu paprikasta. Kuullota purjoa ja paprikaa öljytilkassa pannulla ja sekoita sitten keskenään kinkunpalaset, purjo-paprikaseos, yriti ja puolet juustoraasteesta ja levitä seos esipaistetulle pohjalle. Sekoita sitten keskenään maito ja kerma ja vispaa joukkoon munat, suola ja pippuri. Sekoita lopuksi joukkoon myös juustoraaste ja kaada muna-maito pohjan ja täytteiden päälle. Painele päälle paprikarenkaat ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia kunnes pinta on saanut väriä. Koristele tuoreilla meiraminlehdillä kun piirakka on jäähtynyt.

 

Välillä voi herkutella muutakin kun omia leipomuksia :)

 

 

PS. Kuvat piirakoista lisään tämän illan aikana!

Kahen kilon siika

Moi!

 

Ihan kahden kilon siiasta ei tässä postauksessa ole kyse mutta kalajutuista kuitenkin. Mulla on ollu nyt jo pari kuukautta päähänpinttymä että kalastamaan pitäisi päästä. Päätettiinkin sitten sunnuntaina ottaa soutuvene alle ja lähteä nauttimaan auringosta virvelin kera. Epätoivo meinas jo melkein iskeä kun saalista ei kuulunut mutta sitten koukkuun nappasi HAUKI! Aivan valtava hirmupetohan se oli, melkein ehkä jopa puolikiloinen :D

 

Pakkohan sitä oli sitten päästä maistamaan joten päätin pyöräyttää haukipullia, tästä ohjeesta ja haukimäärästä riittää 2-3 henkilölle. Resepti on tässä:

Haukipullat:

250g haukifileitä, nahattomana

0,5tl suolaa

ripaus valkopippuria

0,3dl korppujauhoja

1dl ruokakermaa

½ rkl sitruunamehua

½ rkl soijakastiketta

1 muna

1 sipuli

paljon tilliä

 

Kermaviilikastike:

purkki kermaviiliä

0,5tl aromisuolaa

ripaus valkopippuria

1/4 tl mustapippurirouhetta

1 tl sinappia

1/2 tl sitruunamehua / 1-2rkl appelsiinimehua

reilusti tillisilppua

Leikkaa haukifileet pieniksi kuutioiksi ja jauha lihamyllyssä tai tehosekoittimessa muusiksi. Pilko sipuli mahdollisimman pieneksi ja kuullota öljyssä pannulla.  Sekoita ruokakerma, korppujauhot, suola, valkopippuri, sitruuna ja soija keskenään ja anna turvota muutama minuutti. Sekoita joukkoon muna ja kuullotettu sipuli sekä haukimuussi ja silputtu tilli. Pyörittele pyöryköiksi (käsien kastelu välissä kylmällä vedellä estää ettei taikina tartu sormiin) ja litistä pyöryköitä hieman jolloin ne paistuu tasaisemmin myös sisältä. Paista rasvassa pannulla ja tarjoa salaatin, uusien perunoiden ja kermaviilikastikkeen kanssa.

ENNEN

 

JA JÄLKEEN

 

Vinkit uudelle Kuopio-asukille

Moi kaikki!

Eli lupasin tehä jutun, jossa kerron vinkkejä kun oot uus asukas Kuopiossa ja osa käy ihan yleensäkin muuttamiseen!

Asunto:

Kuopiossa on ainoostaan yks opiskelija-asuntosäätiö Kuopas (Kuopion Opiskelija-asuntosäätiö). Tää on huono juttu koska asuntoja on tarjolla hyvillä sijainneilla suhteellisen vähän ja niiden vuokrataso on vaikkapa Tampereeseen verrattuna jopa korkeampi. Yksiöt siis. Jos oot valmis tinkimään ihanteellisesta sijainnista ja omasta rauhasta, voi soluhuoneen kauempana keskustasta saada kuitenkin n. 250€:lla. 

Jos opiskelet yliopistolla niin paras asuinalue on mun mielestä ylivoimaisesti niirala. Sieltä on n. 1km yliopistolle ja n. 1km keskustaan ja se on kuitenkin rauhallisempaa asuinaluetta kun keskusta. Sinne on tarjolla opiskelija-asuntoja mut esimerkiksi yksiöihin on vuoden jonot.....

Keskusta on mun mielestä seuraavaksi paras asuinalue, mutta sielä ei oikeastaan oo tarjolla opiskelijakämppiä. Yksityiseltä sektorilta voi kuitenkin tehä löytöjä ja halvan kämpän voi saada varsinkin jos löytää itselleen kämppiksen! 

Mä ite asun Neulamäessä eli Nepalissa. Sen maine ei oo kauheen hyvä ja sinne on melkoisen suuri mäki :D se on kuitenkin mun mielestä ollu melko rauhallista seutua, opiskelijakämppiä on tarjolla paljon ja niiden vuokrataso on myös alhaisempi. Neulamäki on perinteinen fuksien ja ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden asuinalue just sen takia että vuokrataso on halvempi ja yleensä ylimmillä vuosikursseilla olevat opiskelijat on saanut jonotettua itelleen kämpän esimerkiksi Niiralasta.

Kauempana keskustasta on myös puijonlaakso ja männistö jotka on kuulemma ihan kivoja asuinalueita, mutta niistä mulla ei oo omakohtaisia kokemuksia. Petoselle ei kannata eksyä!

 

Sisustus

Sitten kun asunto on hankittu olis ihan kiva että sielä on jotain sisällä. Opiskelijan pelastus on että Kuopiossa on IKEA!! Sinne on vaan jonkun verran matkaa, mutta pienet asiat hakee helposti pyörällä ja busseja sinne menee myös. Kodin elektroniikan saa joko gigantista tai expertiltä, jotka on ihan vierekkäin. Pikkukrääsää ja kuivamuonaa saa halvalla maxi makasiinistä, joka on kans samassa rakennuksessa kun Gigantti ja expert. 

Ruoka

Isoja ruokakauppoja löytyy keskustasta (k supermarket ja S market). Yliopiston lähellä on iso prisma ja yliopistolta 3km (ja keskustasta 2km) löytyy Lidl.
 

Liikkuminen

Pyörä on Kuopiossa ylivoimasesti kätevin kulkuneuvo. Etäisyydet on sen verran pieniä että pyörällä pääsee melkeinpä nopeemmin kun muilla kulkuneuvoilla. Auto on ihan kiva jos sellaiseen on varaa. Ilmaisia parkkipaikkoja löytää Kuopiosta helpommin kun isommista kaupungeista ja bensakin on suhteessa melko edullista (jos niin voi suomen hintatasolla sanoo). Halvinta bensaa löytää yleensä nesteeltä, joka on prisman ja gigantin välissä!

Iso pettymys oli kuopion julkinen liikenne. Ensinnäkin se on melko kallis (n. 3,2€/matka) ja sunnuntaina menee lisähintaa n. 1€. Lisäksi kannattaa muistaa (varsinkin jos muutat Tampereelta tai pääkaupunkiseudulta) että Kuopiossa menee kokonaisen matkan hinta jos vaihdat bussia kun esimerkiksi Tampereella saa tunnin sisään vaihtaa ilmaseks. 

Urheilu
Kuopiosta löytyy ihan todella hyvät ulkoilumahdollisuudet. Pienempiä lenkkejä sekä pidempiä vaelluksia voi tehdä ainakin neulamäen, neulaniemen ja puijonlaakson alueella (näitä olen siis itse testannut) mutta myös lähes jokaiselta asuinalueelta löytyy omia lenkkipolkuja tai ulkoilureittejä. Myös hiihtämään pääsee lähes mistä vaan ja Kuopion kaupungin sivuilta löytyykin karttoja lähes joka tarpeeseen (täältä). Suunnistuskarttoja kannattaa kysellä Kuopion suunnistajilta. Kuntosaleja löytyy paljon. Yliopistolla on oma pieni kuntosali (n. 20e/lukukausi), joka epäsäännöllisen harrastelijan tarpeita palvelee hyvin (mutta levypainoja ei löydy). Bodaajien suosiossa on Kuopion kaupungin ylläpitämät salit joita löytyy Kotkankalliolta sekä puijonlaaksosta (n.60e/vuosi + avain 30e). Kuntosali-jumppasali yhdistelmiä löytää paljon keskustan alueelta, ja niistä suosituin on varmaankin fressi (n. +-60e/kk). Tosi kauniita pyöräilyreittejä löytyy myös ja niitäkin kannattaa selailla Kuopion kaupungin nettisivuilta.

Mulle ei nyt tuu mieleen mitään muuta mitä voisin kertoo Kuopiosta mutta jos tulee jotain kysyttävää niin feel free to ask ;)

Keltainen toukokuu

Heipä hei kaikille ja hyvää kevättä! Mulla on taas ollut piiiiiiitkä kirjoittamistauko ja aluks se johtu vaan siitä ettei ollut mitään mistä kirjoittaa. Sitten aiheita rupes tulemaan mutta mikä olisi se aihe, mikä olisi kirjoitustauon rikkomisen arvoinen?

Alotan siis hehkuttamalla kevättä. Eikö olekin ihanaa kun aamulla saa herätä siihen kun aurinko paistaa ikkunasta sisään ja voi pyöräillä yliopistolle ilman, että on elävä jääpalikka kun pääsee perille. Ihmiset on iloisia ja huomaa, kuinka kaikilla on kevättä rinnassa. Kukat alkaa kukkia ja linnut laulaa. Oon myös huomannut että ihmisten treeni-into on lähtenyt taas nousuun: uudenvuodenlupaus-elämäntapamuutoksien kokeman välikuoleman jälkeen kesäkunnon tavoittelu (tai sit vaan ihana sää!) ajaa ihmiset lenkkipoluille ja salille. 

Ite en vielä(kään) pääse juoksemaan mutta salilla oon yrittänyt käydä viisi kertaa tai jopa kuus kertaa viikossa. Maanantai on selkäpäivä, tiistaina teen vatsat ja rinnan, keskiviikkona jalat, torstaina kädet ja vatsat, perjantaina olkapäät ja lauantaina taas jalkalihakset! ;) kauhee hinku olis kyllä jo ulos urheilemaan mutta aika näyttää että koska näin tulee tapahtumaan. Nyt pääsin onneksi röntgeniin jossa nähdään onko jalkavaivan taustalla jotain isompaa.

Opiskelukin rullailee omalla painollaan eteenpäin. Tää kevät ei kurssien suhteen oo mitenkään mielenkiintoisuuden multihuipentuma, koska kurssit koostuu lähinnä biokemiasta, biokemiasta ja biokemiasta. Onneks ens viikolla on kaiken puuduttavan teorian lisäksi hätäensiapukurssi! Opiskelua on helpottanut myös se, että sielä koululla ei ole kauheasti tarvinnut käydä. Suurimman osan viikonlopuista on voinut viettää pidennettyinä kotiseudulla ja menneillä viikoilla lomiakin on ollu ihan kiitettävästi. On tää opiskelu rankkaa :D vielä viimeset luennot ja tentit ja sitten kesäloma!!

Histologiankurssi (=mikroskoopin tiirailua)

Vappu on myös (luojan kiitos!) ohi. Mulla se kului rattoisasti teekkareiden kanssa Tampereella ja oli kyllä aivan huikeet pari viikkoa! Harmitti vaan että täytyi käydä Kuopiossa välillä niin en saanut emäteemua (Vapun aikana 16 tapahtumaa) suoritettua :( ehkä ens vuonna!

Teekkareiden käsitys herkkupitsasta: tomaattikastiketta, viinikumeja, dominoita, suklaakastiketta ja juustoa!

Koskenranta keskiviikkoiltana: keski-ikä n.16

Kova kilpailu letkusta ja mukista juomisen välillä

Koskenranta torstaina: teekkarikaste!

On myös ollut ihanaa että tässä oli pääsiäinen ja vappu ja äitienpäivä jolloin pääsi leipomaan! On huomattavasti mukavampaa leipoa suuremmalle porukalle jolloin a) syöjiä on enemmän ja b) ei tule syötyä kaikkia leipomuksia itse. Pääsiäisenä tein lusikkaleipiä ja rahkapiirakan. Omnomnomn. Lisäksi leivoin omenapiirakan, koska piti käyttää huonoksi meneviä omenoita johonkin. Äitienpäiväksi tein suklaajuustokakun gluteiinittomana ja päälle laitoin valkoisia viinimarjoja kirpeyttä tuomaan. Oon innostunut totaalisesti Pirkan resepteistä ja haluan vähän hehkuttaa niitä tässä! Oon sitten tehnyt keittoja, suolaisia ruokia tai makeita herkkuja, oon kattonu lähes aina reseptit Pirkan mobiilisovelluksesta jonka saa iPadille ja kännykkään. Kertaakaan en oo niillä resepteillä epäonnistunut!

Ajattelin tehdä seuraavaksi sellaisen postauksen, jossa kerron tuleville kuopiolaisille vinkkejä mm. siitä missä kannattaa asua ja mihin kannattaa varautua sekä tuleville lääkisläisille vinkkejä! Jos on jotain muuta toivomuksia niin kertokaa :)

Erittäin ihanaa kevättä kaikille ja toivottavasti saataisiin ne lämpimät kelitkin pian Suomeen!

Alma

Urheilu - sitä vihaa ja sitä rakastaa

Niinkuin otsikkokin kertoo, mulla on viharakkaussuhde urheiluun.

Tosi monilla "kilpaurheilijoillahan" asia menee juuri niin, että jossakin vaiheessa niitä harmaita teinivuosina oma laji rupeaa tympimään ja siitä saa tarpeekeen. Kuitenkin lähes yhtä monet löytävät jossain vaiheessa aikuisuuttaan rakkauden sitä kyseistä lajia kohtaan uudestaan. Ja on vaikea kokonaan lopettaa tekemästä jotakin sellaista, mitä on tehnyt suurimman osan elämästään. Mulle on käynyt just näin.

Meillä on koko perhe aina urheillut tosi paljon, suunnistanut varsinkin. Jo ennen kun osasin kävellä, olin äidin ja isän mukana selkärepussa metsässä tai vaeltamassa. Sitten tietenkin kun omat jalat alkoivat kantamaan, vei urheilu mukanaan. Vaikka kaikenlaisia lajeja tuli kokeiltua (jalkapallo, säbä, telinevoimistelu, yleisurheilu ym.) vei koko perheen yhteisesti harrastamat lajit mukanaan.

Silloin kun muut perheet on käynyt Thaimaassa, meidän perhe on käynyt rastiviikolla Sveitsissä. Ja silloin kun muut perheet menee Eurooppaan kaupunkilomalle, menee meidän perhe suunnistuslomalle.

Yläasteella ja lukion alussa treenasin aika paljon. Sitten tuli jalkavamma ja jouduin leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen olis pitäny alkaa kuntouttamaan jalkaa ja tekemään kaikkia korvaavia harjoituksia. Motivaatio oli jo aikaisemminkin ollut laskusuunnassa ja kisoissa oli tullut käytyä lähinnä kavereita katsomassa mutta nyt viimeistään se laski kuin lehmän häntä. Sen verran oli vielä pakko treenata, että jaksoin käydä aamutreeneissä, saada niistä vaaditut kurssit ja siten urheilulukion suoritettua.

Lukion kolmosvuonna en treenannu yhtään. Vanhemmat sai pakottaa ja lähes uhkailla että ne sai mut ovesta ulos. Lähinnä vaan möllötin kotona ja luin kirjoituksiin ja pääsykokeisiin (mikä ei kyllä näin jälkikäteen harmita yhtään). Inhosin urheilua.

Kesällä rupes kuitenkin pikkuhiljaa elelemään mielessä kipinä. Että mitä jos sitä rupeiskin taas käymään ulkona.

Ja kyllä se kipinä sieltä pikkuisen roihahtikin. Kesä meni pyöräillessä, kävellessä, juostessa ja rullaluistellessa. Kunnonkin kohoamisen huomasi ja fiilis oli hyvä. Suunnistamaan ei kuitenkaan ollut vielä mitään hinkua - oon ite näin jälkikäteen analysoinut että sain siitä silloin junnuvuosina yliannostuksen ja sille että löydän sen saman palon uudestaan pitää vielä antaa aikaa.

Syksyllä muutin Kuopioon ja alotin opiskelut ja yhtäkkiä tuntuikin että ei enää olekaan aikaa treenata. Mikä ei oikeesti tietenkään ollut totta vaan perinteinen tekosyy, minkä kuitenkin tajusin vasta myöhemmin. Vasta joulun alla huomasin, että oli vierähtänyt pari kuukautta treenaamatta ja lomalla alotinkin taas kunnon draivilla käymään ulkona. Loma meni hienosti (pienistä polvivammoista huolimatta) mutta sitten taas kun koulut alko niin kaikki meni penkin alle.

Olin tehnyt hienon päätöksen alkaa kävellä kouluun, jossa pysyinkin n. viikon. Sitten kipeyty kantapää. Sillä tiellä oon edelleenkin. Perjantaina sain kortisonipiikin akilleksen insertiittiin (akillesjänteen kiinnityskohdan tulehdukseen) ja viikon täysin ehdotonta urheilukieltoa. Saan myös käyttää ainoastaan crocseja kenkinä :D viimeiset viis viikkoa oon voinut ainoastaan pyöräillä, käydä salilla ja uimassa. Pitää toivoa että kortisonipiikki auttaisi, koska halu hiihtämään ja juoksemaan on HIRVEÄ! Lääkäri kuitenkin sanoi, että ennuste on huono ja vaivassa saattaa mennä pitkäänkin:( onko kenelläkään kokemusta kyseisestä vaivasta, siitä kauanko kestää ja mitä urheilua voi tehdä?

PS. kiitos kaikille niistä vinkeistä mitä sain koskien edellisessä postauksessa käsittelemääni akillesjänteen tulehdusta (joka paljastui myöhemmin olevan sittenkin insertiitti)!

En kuitenkaan anna tommosen "pikkusen" vaivan hidastaa mua vaan jatkan sisukaasti (muun muassa mua hitaampien uimareiden ohittelua kuopion uimahallissa;D). Aion myös suunnata mun urheiluinnon kannustusrintamalle, joten on myös täällä pakko hehkuttaa Suomen huikeeta urheilupäivää! Hiihdon parisprintissä naisille hopeeta ja miehille kultaa ja jääkiekossa venäjän nöyryytys sen omalla kotiareenalla! Mutta ylivoimaisesti hienoin suoritus tänään oli mun veljellä, joka hiihtosuunnistuksen euroopanmestaruuksissa oli neljäs. HUIKEETA !!!!!

Huipulla tuulee - Tahko14

Heipsan!

Lähettiin perjantaina viettään viikonloppua kurssikavereiden kanssa Tahkolle. Tätä viikonloppua oli odotettu jo syksystä asti ja tottakai kun rinteeseenkin lähdettiin niin piti varusteiden olla kunnossa. 

Vielä pari viikkoo sitten en omistanut laskettelulaseja, joten oli pakko lähtee kaupoille. Kysyin stadiumissa apua mukavan näköiseltä miesmyyjältä lasien valintaan ja kun tunnustin että mulla ei ole tapana laskea kypärän kanssa, hän vastasi että enhän mä sais edes harkita lasien ostoa ennen kun omistan kypärän. No omatuntohan siinä rupes kolkuttelemaan (varsinkin sen Schumacherin tapauksen jälkeen) ja oli sitten pakko ostaa lasien lisäksi myös kypärä. Selvisinpähän hengissä rinteessä!

Lähdettiin siis perjantaina n. 60 hengen kanssa bussilla reissuun. Meille oli varattu tahkolta kokonainen valtava talo, joka sisälsi eri kokoisia saunallisia ja keittiöllisiä huoneistoja. Perjantaina illalla oli ohjelmassa ruuan laittoa, pulkkamäkeä ja ylläripylläri juhlimista johon mä en oikeestaan osallistunut vaan menin semiaikasin nukkumaan jotta jaksoin herätä lauantaina aikasin rinteeseen.

Rinteitä ei ollut auki kuin seitsemän, mutta koska olin ensimmäistä kertaa tänä talvena rinteessä, niissäkin riitti laskettavaa koko päiväksi! Taukoja tottakai pidettiin ja huipulla sijaitsevassa ravintolassa maistoin elämäni ensimmäisen minttukaakaon :D 

Samaisessa ravintolassa venäläiset turistipapat tanssivat Robinin tahdissa pöydillä (klo 15). Noh, laskut jatkuivat ja loppupäivästä uskalsin mennä street-rinteeseen ja hyppiä ensimmäistä kertaa hyppyreistä ja uskaltauduin kokeilemaan reilejäkin! Tuli meinaan huikeet adrenaliinibuustit! Oon siis laskenut laudalla jo n.7 vuotta :D

Lauantai-ilta sujui lähes samalla kaavalla kuin perjantai-iltakin. Lähes. Oltiin koko porukka kokoonnuttu sen talon "kattohuoneistoon" kohottamaan malja huikeelle porukalle ja kuunteleen isännän ja emännän puhetta kun ulkoo rupes kuuluun pauketta. Mentiin sitten porukalla katsomaan parvekkeelle mistä oli kyse ja heti sen parvekkeen edessä oli kenttä, jossa ilmeisesti joku ilotulittaja harjoitteli kilpailuihin tms. Saatiin vielä huikeelle päivälle huikee päätös, kun meille pidettiin yksityisesti aivan älyttömän hieno ilotulitusnäytös. Ei vaan voi olla niin hyvää tuuria että tämmöstä tapahtuu just kun me ollaan siellä!

Ilotulituksen jälkeen lähdettiin vielä laskemaan liukurilla Tahkon huipulta alas. Vauhti oli jäätävää, ja lunta pöllys, HUIKEETA! On hienoa saada opiskeluporukalla sellaisia hyviä ja hienoja muistoja joihin ei (omalta osaltani) liity alkoholi :)

Tahkon huipulla ei onneksi tuullut!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin loppui tämäkin viikonloppu. Onneksi ensi vuonna päästään Tahkolle uudestaan!

Sit vielä lopuks vähän muihin asioihin. Olin loman jälkeen saanut hyvän reeni-innon päälle ja kävin juoksemassa päivittäin ja kävelin kaikkialle. Sitten rupes kantapää kipeytymään ja menin lääkäriin. Diagnoosina tendo calcaneuksen (akillesjänteen) tulehdus. Onko kenelläkään vinkkejä/kokemuksia miten saisi kuntoon? Lääkäriltä sain ainoastaan hoidoksi tulehduskipulääkettä. Ja mitä hyviä treenejä voisi tehdä ilman että akilles rasittuu?

Kiitos, ja bis zum nächsten Mal!

Haalarit ♥

Moi!

En vaan voi lopettaa hehkuttamista siitä, että saatiin vihdoin puolen vuoden odottamisen jälkeen HAALARIT!!! Ne on aivan sikahienot, mustat ja ylväät, kauniin kiiltävät ja lisävarusteena saatiin vielä karvareunuksinen huppukin ;) 

Saatiin haalarit jo tiistaina, mutta niitähän ei saanut käyttää ennen virallista kastetta. Haalarit joutuivat siis odottamaan kärsimättöminä huoneen paalupaikalla roikkuen perjantain ruokataukoon saakka sitä, että tuutorit järestivät meille haalarikasteen. Siihen kuului vähän esitelmöintiä, laulamista, jonokulkuetta ja hieman vettä. 

Ja haalareiden saantiahan piti sitten lähteä hieman juhlistamaan jo-kohta-valmistuvien-kutosten kanssa. Haalarit saivat ensimmäisen ulkoilmakosketuksensa, seura oli erittäin hyvää ja saatiin kuulla myös hieman hauskaa stand uppia!

Viimenen viikko ja seuraavat kaksi viikkoa kuluvat rattoisasti dissektiosalissa, kun koko lääkisajan kallen ja monille myös mieleenpainuvin kurssi alkoi. Dissektiot tarkoittavat siis anatomian opiskelua käytännössä sellaisilla vainajilla, jotka ovat testamentanneet ruumiinsa lääketieteelliselle tutkimustyölle. 

Melkein mitäänhän mä en saa täällä kertoa, koska oon tehnyt vaitiolovelvollisuussitoumuksen. Sen sanon kuitenkin, että vaikka tää kurssi pelotti mua tosi paljon etukäteen ja pelottaa hieman vieläkin, toistaseks on ollut ihan älyttömän hienoo ja oon nyt jo oppinut anatomiasta 1000 kertaa enemmän, kun mitä aikasemmin kirjoista pänttäämällä. Ja sen verran täytyy vielä kehuskella, että Kuopiossa dissektio-kurssi on pakollinen ja kaikilta vaaditaan siis myös ihmisen anatomian opiskelua käytännössä, mikä on mun käsityksen mukaan harvinaista Suomen lääkiksien keskuudessa.

kuva iltalehdestä

Ja koska rankka opiskelu vaatii "rankat" huvit, päätettiin kavereiden kanssa tehdä sunnuntai-ateria porukalla. Menyssä oli hamppareita itsetehdyillä jauhelihapihveillä, pekonilla ja salaatilla sekä bataatti- ja perunaranskalaisia ja hyvää seuraa. Nam!