En vaan voi lopettaa hehkuttamista siitä, että saatiin vihdoin puolen vuoden odottamisen jälkeen HAALARIT!!! Ne on aivan sikahienot, mustat ja ylväät, kauniin kiiltävät ja lisävarusteena saatiin vielä karvareunuksinen huppukin ;)
Saatiin haalarit jo tiistaina, mutta niitähän ei saanut käyttää ennen virallista kastetta. Haalarit joutuivat siis odottamaan kärsimättöminä huoneen paalupaikalla roikkuen perjantain ruokataukoon saakka sitä, että tuutorit järestivät meille haalarikasteen. Siihen kuului vähän esitelmöintiä, laulamista, jonokulkuetta ja hieman vettä.
Ja haalareiden saantiahan piti sitten lähteä hieman juhlistamaan jo-kohta-valmistuvien-kutosten kanssa. Haalarit saivat ensimmäisen ulkoilmakosketuksensa, seura oli erittäin hyvää ja saatiin kuulla myös hieman hauskaa stand uppia!
Viimenen viikko ja seuraavat kaksi viikkoa kuluvat rattoisasti dissektiosalissa, kun koko lääkisajan kallen ja monille myös mieleenpainuvin kurssi alkoi. Dissektiot tarkoittavat siis anatomian opiskelua käytännössä sellaisilla vainajilla, jotka ovat testamentanneet ruumiinsa lääketieteelliselle tutkimustyölle.
Melkein mitäänhän mä en saa täällä kertoa, koska oon tehnyt vaitiolovelvollisuussitoumuksen. Sen sanon kuitenkin, että vaikka tää kurssi pelotti mua tosi paljon etukäteen ja pelottaa hieman vieläkin, toistaseks on ollut ihan älyttömän hienoo ja oon nyt jo oppinut anatomiasta 1000 kertaa enemmän, kun mitä aikasemmin kirjoista pänttäämällä. Ja sen verran täytyy vielä kehuskella, että Kuopiossa dissektio-kurssi on pakollinen ja kaikilta vaaditaan siis myös ihmisen anatomian opiskelua käytännössä, mikä on mun käsityksen mukaan harvinaista Suomen lääkiksien keskuudessa.
 |
| kuva iltalehdestä |
Ja koska rankka opiskelu vaatii "rankat" huvit, päätettiin kavereiden kanssa tehdä sunnuntai-ateria porukalla. Menyssä oli hamppareita itsetehdyillä jauhelihapihveillä, pekonilla ja salaatilla sekä bataatti- ja perunaranskalaisia ja hyvää seuraa. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti