Alotan hyvillä uutisilla. Elämä on huippua!! Puoltoista päivää lääkiksessä takana ja on ollu aivan superkivaa. Kaikki ihmiset on mukavia, tosi ennakkoluulottomia ja mukavan erilaisia. On virkistävää lukion jälkeen että kaikki ei ookkaan samasta muotista. Ja on myös ihanaa kun ihmisiä on tullut tänne ympäri suomea. Murteista riittää ainakin puhuttavaa! (Miten niin mä muka puhun tampereen murretta?!) Uusia nimiä on vaan opeteltavana aivan liikaa!
Meitä huijattiin ekana päivänä oikein kunnolla. Meiän tutorryhmään oli soluttautunut yks viimesen vuoden opiskelija, mikä paljastettiin vasta illan bileissä. Se esitti hippiä, joka oli majottumassa hätämajoituksessa koska sillä ei ollut asuntoa. Kulki koko päivän valtava rinkka selässä. Ja kaikki meni aivan täydestä:D
Koulun osalta oikeastaan koko tämän viikon on vain opiskeluun perehdyttäviä luentoja, mutta perjantaina päästään ensimmäisen kerran opiskelemaan ihmistä, vihdoinkin! Ohjelmassa on tuki- ja liikuntaelimistön anatomiaa.
.jpg) |
| Myös lenkillä olen ehtinyt käydä, tänään oli ohjelmassa porrastreeni:) |
Ja sitten huonoihin uutisiin. Kun elokuun alussa olimme äidin kanssa katsastamassa asuntoani ja istuimme iltapalalla yhteisessä keittiössä, tuli kämppikseni kertomaan että oli harkinnut kissan hankkimista ja kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan. Valittelin sitten, että olen allerginen kissoille. Pahalta tuntui olla "ilkeä" mutta minkäs minä allergioilleni mahdan. Seuraavat kaksi viikkoa vietin kotona, ja kappas vaan, kun muutin viikonloppuna takaisin tänne, oli kämppikselleni ilmestynyt kissa. Ei muuta kun ensimmäisenä asiana maanantai aamuna soittoa kuopakselle ja onneksi sielä oltiin samoilla linjoilla mun kanssa: kissan pitää lähteä. Joten saa nähdä, lähteekö kissa vai lähteekö kissa ja kämppis. Onneksi ainakaan toistaiseksi ei ole tullut pahempia allergiaoireita ja toivottavasti ei tulekaan!
Mutta nyt takaisin ihanan opiskelijaelämän pariin ja viettämään iltaa uusien lääkiskamujen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti